Urho Kekkosen juhlaraha 1975 hopeaaUrho Kekkosen hopeinen juhlaraha vuodelta 1975, nimellisarvo 10 markkaa. Kekkosen syntymäpäivänä 3. syyskuuta vuonna 1975 julkaistulla hopeisella juhlarahalla muistettiin 75-vuotiasta Suomen presidenttiä. Kuvanveistäjä Heikki Häiväojan suunnitteleman juhlarahan arvopuolen neljä honkaa symbolisoivat Kekkosen neljää virkakautta. Metalli Ag500, Cu450, Zn50. Halkaisija 35 mm. Paino 23,5 g. Kunto erinomainen, katso kuvasta. Alkuperäisessä säilytystaskussa. Hinta vain 12 euroa, edullinen verrattuna nettihintoihin, jotka aina yli 30 euroon. Nouto Helsingistä tai postitus.

Urho Kekkosen kirjoittamia pakinoita ja kolumneja sekä ensimmäinen ja ainoaksi jäänyt osa elämäkerrasta. Noudettavissa Helsingin Koskelasta.

Ahti Karjalainen, Jukka Tarkka : Presidentin ministeri ( 1989 ) Ahti Karjalaisen ura Urho Kekkosen Suomessa. Kovakantinen kirja on erinomaisessa kunnossa. Ei kansipapereita. Nouto Herttoniemestä tai postitus, ostajalle postikulut

Annetaan kuvan mukainen pöytä. Lasi ehjä, mutta ihan pieniä naarmuja varmaankin on. Puuosassa hieman valkoista maalia. Tämän varmaan pystyisi kunnostamaan maalaamalla. Sijaitsee Kampin keskuksessa Urho Kekkosen kadulla. Mittoja ei mahdollista antaa, koska ei ollut mittaa mukana kuvatessa varastossa.

Terttu AhokasNaapurimme Neuvostoliitto : vastauksia suomalaisten kysymyksiinSUOMI-NEUVOSTOLIITTO-SEURAUUTISTOIMISTO NOVOSTI (APN)HELSINKI 1977SISÄLLYSLUETTELOKustantajan esipuhe2Neuvostoliitto - maa ja kansa9Valtio- ja yhteiskuntajärjestelmä20Liittotasavallat38Neuvostoihmisten oikeudet, vapaudet ja velvollisuudet62Avioliitto ja perhe83Kirkko ja uskonto96Laki ja oikeus105Sosialismin moraaliperiaatteet116Neuvostoliiton kommunistinen puolue133Ammattiliitot157Nuoriso ja sen järjestöt185Taiteilijaliitot ja sivistystyöjärjestöt209Neuvostoliiton kansantalous215Koulu- ja kasvatus .250Neuvostoliiton kulttuuri273Liikunta ja urheilu Neuvostoliitossa297Neuvostoliiton ulkopolitiikka309Neuvostoliiton ulkomaiset taloussuhteet325Kysymysten luettelo343KUSTANTAJAN ESIPUHENeuvostoliton elämäss on paljon sellaista, josta kaipaammeseikkaperäisiä ja täsmällisiä tietoja. Suuren naapurimaammenopea kehitys tuo toisaalta jatkuvasti esille uusia kysymyksiä jatoisaalta aikaisemmin saamamme tiedot vanhenevat.SuomiNeuvostoliitto-Seura on yhteistyssä neuvostoliittolai-sen uutistoimisto APN:n kanssa laatinut uuden, tivistettyä tie-toa naapurimaastamme sisältävän käsikirjan, jossa neuvostoliit-tolaiset asiantunijat vastaavat suomalaisten kysymyksiin.Olemme halunneet julkaista tämän kirjan nyt juhlavuonna,jolloin tulee kuluneeksi 60 vuotta Suomen itsenäistymisestä jaLokakuun suuresta sosialistisesta vallankumouksesta. Kirjanvastauksissa on otettu huomioon Neuvostoliitossa lokakuussa1977 hyväksytty uusi perustuslaki. Kirjamme on siten ensim-mäinen suomenkielinen tietoteos, joka antaa kuvan uuden perus-tuslain luonteesta ja sisällöstä.Edellinen tämäntapainen kirja julkaistiin vuonna 1973. Siten edellä mainitun perustuslain lisäksi on luonnollisesti saatu myöspaljon muuta utta aineistoa, jota on voitu käyttää kirjan vas-tauksissa. Sitä ovat ennen kaikkea Neuvostoliiton kommunistisenpuolueen 25. edustajakokouksen asiakirjat, nüden joukossa kym-menes 5-vuotissuunnitelma samoin kuin Suomen ja Neuvostoliitorvaltionjohtajien tapaamisten ja maittemme välisen muun yhteis-toiminnan yhteydessä syntyneet asiakirjat. Erityisesti on tässäyhteydessä syytä mainita ne tärkeät asiakirjat ja sopimukset,jotka hyväksyttiin tasavallan presidentti Urho Kekkosen touko-kuussa 1977 Neuvostolittoon suorittaman valtiovierailun aikana.Myydään hyväkuntoinen kirja. Nouto Pasilan aseman läheltä ja postitus ok. Muita minulla myynnissä olevia kirjoja löydät tuon linkin avulla. Samalla postimaksulla tulee useampikin kirja:https://tori.fi/li?w=3&cg=0&ca=18&aid=273379Jos haluat etsiä minun ilmoituksista jotain avainsanaa, korvaa tuossa haussa neuvo* haettavalla tekstillä: https://tori.fi/li?he=0&ca=18&sp=0&fmy=0&aid=273379&q=neuvo* ooo

Lisätiedot Göran von Bonsdorff: 100 kysymystä rauhastaAlkuperäisteos: 100 frågor om fredenKääntäjä: Leevi LehtoKustantaja: Suomen Rauhanliitto - YK-yhdistys ry.Kieli: SuomiPainovuosi: 1985Sivumäärä: 158Sidonta: Nidottu, pehmeäkantinenKunto: Tyydyttävä.Muuta: Kansissa selkeää kulumaa ja nuhruisuutta(Kirjoittajasta, Wikipedia:)Göran Edvard von Bonsdorff (18. maaliskuuta 1918 Helsinki 18. lokakuuta 2009 Helsinki) oli suomalainen politiikan tutkija ja valtio-opin professori. Hän oli myös tunnettu pasifisti. Göran von Bonsdorff kuului Bonsdorffin tunnettuun suomenruotsalaiseen kulttuurisukuun ja hänen vanhempansa olivat lääketieteen lisensiaatti Paul von Bonsdorff sekä Nadine Blomqvist. Von Bonsdorff kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin Svenska Normallyceumista 1935, valmistui filosofian kandidaatiksi 1940 ja väitteli toisena Suomessa valtiotieteen tohtoriksi vuonna 1950. Jatkosodan aikana hän toimi tiedotusupseerina ja työskenteli vuosina 19471949 ylimääräisenä amanuenssina Valtionarkistossa. Von Bonsdorff oli Helsingin yliopistossa yleisen valtio-opin apulaisprofessorina 19521968, ylimääräisenä professorina 19681976 ja professorina 19761981 sekä dosenttina 19811988.Tutkijana von Bonsdorff oli laaja-alainen ja perehtyi niin ruotsinkieliseen aatehistoriaan kuin kansainväliseen politiikkaan. Useat hänen teoksistaan olivat kansantajuisia. Väitöskirjan (Självstyrelsetanken i finlandssvensk politik 19171923, 1950) aiheena olivat suomenruotsalaisten historialliset itsehallintopyrkimykset; Pohjoismaista liberalismia käsittelevän vertailevan tutkimuksen Studier rörande de modernaliberalismen i de nordiska länderna (1954) on sanottu olleen ensimmäinen systemaattis-empiirinen vertaileva tutkimus pohjoismaisen valtio-opin alalla. Von Bonsdorffin pääteokseksi on sanottu kansainvälistä politiikkaa käsittelevää tutkimusta Världspolitik i teknikens tidsålder (1961). Hänet palkittiin valtion tiedonjulkistamispalkinnolla sekä kahdesti Svenska Litteratursällskapet i Finlandin palkinnolla.Von Bonsdorffilla oli paljon luottamustoimia kansalaisjärjestöissä. Hän liittyi porvarillisesta maailmankatsomuksestaan huolimatta SuomiNeuvostoliitto-Seuraan (SNS) pian sen perustamisen jälkeen ja toimi seuran varapuheenjohtajana 19531960 sekä puheenjohtajana 19611974. Yksi von Bonsdorffin monipuolisen toiminnan alue oli kansainvälinen rauhanliike. Hän oli Suomen Rauhanliiton puheenjohtaja 19791988 ja 19921993, Genevessä toimivan Kansainvälisen rauhantoimiston varapresidentti vuodesta 1982 sekä kuului Wienissä toimivan Kansainvälisen rauhaninstituutin puheenjohtajistoon 19841986. Hän kirjoitti useita rauhankysymystä käsitteleviä teoksia. Von Bonsdorff toimi lisäksi puheenjohtajana Neuvostoinstituutin hallituksessa vuosina 19521968, ruotsinkielisessä Utrikespolitiska samfundet i Finlandissa 19531965, Valtiotieteellisessä yhdistyksessä 19761980 sekä valtion yhteiskuntatieteellisessä toimikunnassa 19781979. Hän oli myös Helsingin yliopiston kehitysmaainstituutin esimiehenä 19741981 ja kuului Suomen YK-liiton hallitukseen 19571968 sekä Suomen Pugwash-komiteaan vuodesta 1974.Von Bonsdorff ei ollut koskaan varsinaisesti poliitikko, mutta hän toimi 1930-luvulta alkaen Ruotsalaisessa Kansanpuolueessa (RKP) ja oli 19721974 sen Helsingin osaston puheenjohtajana sekä samanaikaisesti puolueen keskushallituksen jäsenenä. Arvostettuna tiedemiehenä hän sai äänensä kuuluviin puolueessa, vaikka toimikin politiikan ulkopuolella. Hän oli myös 19781981 Svenska Finlands folktingin puheenjohtaja. Vuonna 1972 von Bonsdorff allekirjoitti kolmenkymmenen muun kanssa tasavallan presidentti Urho Kekkoselle osoitetun avoimen kirjelmän, jolla vastustettiin Kekkosen uudelleenvalintaa presidentiksi poikkeuslailla ilman valtiosäännön mukaisia vaaleja. Kekkonen vastasi kirjoittajille myllykirjeellä. Lisäksi von Bonsdorff yritettiin painostaa eroamaan SNS:n johdosta, mistä hän kuitenkin kieltäytyi. Vuonna 1977 julkaisemassaan kirjassa Finland i blickpunkten hän kuitenkin ilmoitti kannattavansa Kekkosen uudelleenvalintaa seuraavissa vaaleissa.Vuoden 1988 presidentinvaaleissa von Bonsdorff oli keskustapuolueen Paavo Väyrysen valitsijamiesehdokkaana. Hän jatkoi myöhemminkin aktiivisena yhteiskunnallisena keskustelijana ja esiintyi 1990-luvulla mahdollisen Suomen Nato-jäsenyyden vastustajana sekä YK-toiminnan kannattajana.[2]Göran von Bonsdorffin ensimmäinen vaimo oli filosofian maisteri Marie-Lousie Molander ja toinen vuodesta 1955 arkkitehti Birgitta Donner, kielentutkija ja aktivisti Kai Donnerin tytär ja äitinsä puolelta myös von Bonsdorff -sukua. Heidän tyttärensä on Jyväskylän yliopiston taidekasvatuksen professori Pauline von Bonsdorff.Asiasanat: sosialismi, rauhantyö, konfliktien ratkaisu, rauhansopimukset, aseistariisunta, kansainvälinen yhteistyö, poliittinen ideologia, taloudellinen tasa-arvo, yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus, demokratia, ihmisoikeudet, solidaarisuus, luokkataistelu, kapitalismin kritiikki, imperialismi, kolonialismi, globaali rauha, sotien ennaltaehkäisy, diplomatia, rauhanvälitys, kansainvälinen rauhanturvaaminen, aseidenvalvonta, konfliktien ehkäisy, sotilaalliset liittoutumat, neuvottelut, väkivallattomuus, rauhanliikkeet, kansainvälinen oikeus, rauhankasvatus, rauhanpolitiikka, demilitarisointi, rauhanaktivismi, yhteiskunnallinen muutos, rauhanneuvottelut, rauhanrakentaminen, sotilaallinen puolustus, sodanjälkeinen jälleenrakennus, rauhanopetus, kansainvälinen solidaarisuus, asekauppa, siviilien suojelu, sodan uhrien auttaminen, aseellisten konfliktien torjunta, rauhanprosessi, aseidenriisunta, kansainvälinen turvallisuus, rauhanliitto, demokraattiset instituutiot, taloudellinen kehitys, kulttuurien välinen ymmärrys, rauhanvastaisuus, kansainvälinen yhteisö, rauhanvalistus, sotarikokset, rauhanideologia, rauhankasvattaja, aseelliset voimat, kansainvälinen yhteistyöjärjestö, rauhanprosessin psykologia, ympäristön kestävyys, rauhansopimusten noudattaminenKatso myös muut myynnissä olevat

Göran von Bonsdorff: 100 kysymystä rauhastaAlkuperäisteos: 100 frågor om fredenKääntäjä: Leevi LehtoKustantaja: Suomen Rauhanliitto - YK-yhdistys ry.Kieli: SuomiPainovuosi: 1985Sivumäärä: 158Sidonta: Nidottu, pehmeäkantinenKunto: TyydyttäväMuuta: Kansissa selkeää kulumaa ja nuhruisuutta(Kirjoittajasta, Wikipedia:)Göran Edvard von Bonsdorff (18. maaliskuuta 1918 Helsinki 18. lokakuuta 2009 Helsinki) oli suomalainen politiikan tutkija ja valtio-opin professori. Hän oli myös tunnettu pasifisti. Göran von Bonsdorff kuului Bonsdorffin tunnettuun suomenruotsalaiseen kulttuurisukuun ja hänen vanhempansa olivat lääketieteen lisensiaatti Paul von Bonsdorff sekä Nadine Blomqvist. Von Bonsdorff kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin Svenska Normallyceumista 1935, valmistui filosofian kandidaatiksi 1940 ja väitteli toisena Suomessa valtiotieteen tohtoriksi vuonna 1950. Jatkosodan aikana hän toimi tiedotusupseerina ja työskenteli vuosina 19471949 ylimääräisenä amanuenssina Valtionarkistossa. Von Bonsdorff oli Helsingin yliopistossa yleisen valtio-opin apulaisprofessorina 19521968, ylimääräisenä professorina 19681976 ja professorina 19761981 sekä dosenttina 19811988.Tutkijana von Bonsdorff oli laaja-alainen ja perehtyi niin ruotsinkieliseen aatehistoriaan kuin kansainväliseen politiikkaan. Useat hänen teoksistaan olivat kansantajuisia. Väitöskirjan (Självstyrelsetanken i finlandssvensk politik 19171923, 1950) aiheena olivat suomenruotsalaisten historialliset itsehallintopyrkimykset; Pohjoismaista liberalismia käsittelevän vertailevan tutkimuksen Studier rörande de modernaliberalismen i de nordiska länderna (1954) on sanottu olleen ensimmäinen systemaattis-empiirinen vertaileva tutkimus pohjoismaisen valtio-opin alalla. Von Bonsdorffin pääteokseksi on sanottu kansainvälistä politiikkaa käsittelevää tutkimusta Världspolitik i teknikens tidsålder (1961). Hänet palkittiin valtion tiedonjulkistamispalkinnolla sekä kahdesti Svenska Litteratursällskapet i Finlandin palkinnolla.Von Bonsdorffilla oli paljon luottamustoimia kansalaisjärjestöissä. Hän liittyi porvarillisesta maailmankatsomuksestaan huolimatta SuomiNeuvostoliitto-Seuraan (SNS) pian sen perustamisen jälkeen ja toimi seuran varapuheenjohtajana 19531960 sekä puheenjohtajana 19611974. Yksi von Bonsdorffin monipuolisen toiminnan alue oli kansainvälinen rauhanliike. Hän oli Suomen Rauhanliiton puheenjohtaja 19791988 ja 19921993, Genevessä toimivan Kansainvälisen rauhantoimiston varapresidentti vuodesta 1982 sekä kuului Wienissä toimivan Kansainvälisen rauhaninstituutin puheenjohtajistoon 19841986. Hän kirjoitti useita rauhankysymystä käsitteleviä teoksia. Von Bonsdorff toimi lisäksi puheenjohtajana Neuvostoinstituutin hallituksessa vuosina 19521968, ruotsinkielisessä Utrikespolitiska samfundet i Finlandissa 19531965, Valtiotieteellisessä yhdistyksessä 19761980 sekä valtion yhteiskuntatieteellisessä toimikunnassa 19781979. Hän oli myös Helsingin yliopiston kehitysmaainstituutin esimiehenä 19741981 ja kuului Suomen YK-liiton hallitukseen 19571968 sekä Suomen Pugwash-komiteaan vuodesta 1974.Von Bonsdorff ei ollut koskaan varsinaisesti poliitikko, mutta hän toimi 1930-luvulta alkaen Ruotsalaisessa Kansanpuolueessa (RKP) ja oli 19721974 sen Helsingin osaston puheenjohtajana sekä samanaikaisesti puolueen keskushallituksen jäsenenä. Arvostettuna tiedemiehenä hän sai äänensä kuuluviin puolueessa, vaikka toimikin politiikan ulkopuolella. Hän oli myös 19781981 Svenska Finlands folktingin puheenjohtaja. Vuonna 1972 von Bonsdorff allekirjoitti kolmenkymmenen muun kanssa tasavallan presidentti Urho Kekkoselle osoitetun avoimen kirjelmän, jolla vastustettiin Kekkosen uudelleenvalintaa presidentiksi poikkeuslailla ilman valtiosäännön mukaisia vaaleja. Kekkonen vastasi kirjoittajille myllykirjeellä. Lisäksi von Bonsdorff yritettiin painostaa eroamaan SNS:n johdosta, mistä hän kuitenkin kieltäytyi. Vuonna 1977 julkaisemassaan kirjassa Finland i blickpunkten hän kuitenkin ilmoitti kannattavansa Kekkosen uudelleenvalintaa seuraavissa vaaleissa.Vuoden 1988 presidentinvaaleissa von Bonsdorff oli keskustapuolueen Paavo Väyrysen valitsijamiesehdokkaana. Hän jatkoi myöhemminkin aktiivisena yhteiskunnallisena keskustelijana ja esiintyi 1990-luvulla mahdollisen Suomen Nato-jäsenyyden vastustajana sekä YK-toiminnan kannattajana.[2]Göran von Bonsdorffin ensimmäinen vaimo oli filosofian maisteri Marie-Lousie Molander ja toinen vuodesta 1955 arkkitehti Birgitta Donner, kielentutkija ja aktivisti Kai Donnerin tytär ja äitinsä puolelta myös von Bonsdorff -sukua. Heidän tyttärensä on Jyväskylän yliopiston taidekasvatuksen professori Pauline von Bonsdorff.Asiasanat: sosialismi, rauhantyö, konfliktien ratkaisu, rauhansopimukset, aseistariisunta, kansainvälinen yhteistyö, poliittinen ideologia, taloudellinen tasa-arvo, yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus, demokratia, ihmisoikeudet, solidaarisuus, luokkataistelu, kapitalismin kritiikki, imperialismi, kolonialismi, globaali rauha, sotien ennaltaehkäisy, diplomatia, rauhanvälitys, kansainvälinen rauhanturvaaminen, aseidenvalvonta, konfliktien ehkäisy, sotilaalliset liittoutumat, neuvottelut, väkivallattomuus, rauhanliikkeet, kansainvälinen oikeus, rauhankasvatus, rauhanpolitiikka, demilitarisointi, rauhanaktivismi, yhteiskunnallinen muutos, rauhanneuvottelut, rauhanrakentaminen, sotilaallinen puolustus, sodanjälkeinen jälleenrakennus, rauhanopetus, kansainvälinen solidaarisuus, asekauppa, siviilien suojelu, sodan uhrien auttaminen, aseellisten konfliktien torjunta, rauhanprosessi, aseidenriisunta, kansainvälinen turvallisuus, rauhanliitto, demokraattiset instituutiot, taloudellinen kehitys, kulttuurien välinen ymmärrys, rauhanvastaisuus, kansainvälinen yhteisö, rauhanvalistus, sotarikokset, rauhanideologia, rauhankasvattaja, aseelliset voimat, kansainvälinen yhteistyöjärjestö, rauhanprosessin psykologia, ympäristön kestävyys, rauhansopimusten noudattaminenKatso myös muut myynnissä olevat ed