Elämäntunto

Kirjan kuvaus

Mitä esitykselle ja esiintyjyydelle tapahtuu, kun ne siirtyvät taideinstituutiosta keskelle suljettujen laitosten arkea ja elämäntuntoa? Hoitolaitoksissa esiintyessään näyttelijä kohtaa katsojiaan paitsi esiintyjänä tai roolihenkilönä, myös omana itsenään ihminen ihmiselle -tasolla. Miten näitä rooleja on mahdollista yhdistää toisiinsa? Mitä seuraa, kun esiintyjä samastuu esityksen katsojaan? Näitä kysymyksiä pohtii Jussi Lehtonen väitöstutkimuksessaan. Tutkimus tuo esiin katsojiin samastumisen yhtenä näyttelijän ammattitaidon osa-alueista. Samalla kysymys samastumisen merkityksestä osana taiteellista kommunikaatiota saa uusia sisältöjä. Hoitolaitoksissa ja vankiloissa esiintyessään näyttelijä ryhtyy arvioimaan uudelleen maailmankuvansa rajoja, yleisö- ja yhteiskuntasuhdettaan sekä teatteriesityksen mahdollisuutta vastustaa yhteisöllistä stigmatisaatiota. Instituutioiden välisen rajan ylittäminen asettaa hänet kasvokkain oman taiteilijuutensa perusteiden kanssa ja saa hänet kysymään, miksi taide on tärkeää. Abstract.