Kohtaamisia dementiahoidon arjessa
havainnointitutkimus hoidon laadusta asiakkaan näkökulmasta
- Kieli
- Suomi
- Julkaisuvuosi
- 2007
- Laajuus
- 142 sivua
- Muoto
- Nidottu (pehmeäkantinen)
havainnointitutkimus hoidon laadusta asiakkaan näkökulmasta
Tiivistelmä:. Dementiaoireisten ihmisten määrä kasvaa nopeasti väestön ikääntymisen myötä, ja suurimmalla osalla pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevista ihmisistä on dementoiva sairaus. Dementoivaan tautiin sairastuneiden avun tarve lisääntyy jo taudin alkuvaiheessa, ja sen vuoksi he käyttävät paljon myös avopalveluita. Koska tämän asiakasryhmän kyvyt kertoa omista näkemyksistään, tarpeistaan ja toiveistaan ovat heikentyneet ja koska he ovat suuresti riippuvaisia muilta saatavasta avusta, he ovat yksi haavoittuvimmista asiakasryhmistä. Palveluiden tuottajille he ovat haasteellinen asiakasryhmä. Havainnointeja tehtiin kussakin yksikössä kuusi tuntia kahtena peräkkäisenä päivänä (yhteensä 93 tuntia) ja paikalla oli aina kaksi havainnoijaa. Havainnointia tehtiin vain yhteisissä tiloissa. DCM-menetelmässä kirjauksia tehdään viiden minuutin aikajaksoissa ja näitä aikajaksoja kertyi yhteensä 6 504 (vaihteluväli asiakasta kohti 14-140). Havainnointien aikana tehtyjä sanallisia muistiinpanoja oli noin 30 000 sanaa. Havainnoiduista asiakkaista ja yksiköistä koottiin taustatiedot. Aineistoa on analysoitu sekä määrällisesti että laadullisesti. Tulokset osoittavat, että asiakkaat voivat keskimäärin kohtuullisen hyvin. Kuitenkin mitä vaikeammin dementoituneesta asiakkaasta oli kyse, sitä matalampi oli hänen hyvinvointinsa. Kolmas ulottuvuus oli asiakkaan mukaan toimiminen, keskinäiseen ymmärrykseen pyrkiminen ja avun tarjoaminen (asiakkaan lohdutus ja turvallisuuden ylläpito, asiakkaan tilanteen seuranta, tahdikkuus, sopiva tekemisen tahti ja asiakkaan todellisuuden kunnioittaminen). Neljäs ulottuvuus oli asiakkaan toimijuuden tukeminen eli asiakkaan voimavarojen käytön ohjaus ja kannustus, stimulointi, edellytysten luominen yhteiselle tekemiselle, toiminnallisuutta tukeva ympäristö sekä ulkoilu. Asiattoman kohtelun tilanteita kirjattiin yhteensä 151. Niistä mikään ei ollut varsinaista kaltoinkohtelua, vaan lähes kaikki olivat huomattavasti lievempiä tilanteita. Riski joutua näihin tilanteisiin oli suurempi ympärivuorokautisessa hoidossa ja silloin, jos henkilö oli vaikeasti dementoitunut. Vuorovaikutus ja dementoivaa sairautta sairastavan todellisuuden empaattinen kohtaaminen olivat suurimpia esille nousseita hoidon kehittämisen haasteita kaikissa havainnoiduissa yksiköissä. Laadullisen sisällönanalyysin perusteella nimesimme asiattoman kohtelun tyypeiksi seuraavat: asiakkaan karkea kohtelu, asiakkaan todellisuuden kiistäminen, asiakkaan kykyjen ylittäminen keskustelussa tai tekemisessä, asiakkaan ilmeisen tarpeen sivuuttaminen, asiakkaan esineellistävä kohtelu, asiakkaan toiminnan estäminen sekä tilanteet, joissa asiakasta ei kohdella aikuisena. Asiakkaiden arkipäivässä oli monia hetkiä, joissa he saattoivat toimia aktiivisesti. Tilanteiden toteutumista asiakkaan hyvinvointia lisäävästi tuki se, jos hoitajat tunsivat asiakkaan, hänen jäljellä olevat kykynsä ja kyvyt, jotka olivat heikentyneet. Lisäksi koko laitoksen työnorganisointi ja työkulttuuri joko tuki tai heikensi näitä mahdollisuuksia. Tulosten perusteella voidaan pohtia dementiaoireisille ihmisille suunnattujen palveluiden hoito- ja työkulttuureja ja tunnistaa niiden vahvuuksia sekä käytäntöjä, joita tulisi välttää. Tuloksia voidaan hyödyntää laajasti dementiahoidon kehittämisessä. Raportti sisältää Dementiahoidon laatu asiakkaan kannalta -hankkeen ensimmäisen havainnointikierrokset tulokset.Tulosten perusteella on syytä vakavasti pohtia sitä, miksi ympärivuorokautinen hoito on niin usein riisuttu ihmisen fyysisiin perustarpeisiin vastaamiseksi. Asiakkaan kannalta myönteisiä tilanteita kirjattiin yhteensä 575. Nämä olivat suurimmaksi osaksi lyhyitä episodeja, mutta joukossa oli myös useita pitkään jatkuneita tilanteita. Laadullisen sisällönanalyysin perusteella nimettiin 17 hyvää dementiahoidon käytäntöä, jotka ryhmiteltiin neljän ulottuvuuden alle. Näistä ensimmäinen liittyi arvokkuuden ja minuuden ylläpitämiseen (aikuinen, tasaveroinen suhtautuminen asiakkaaseen, yksilöllinen huomiointi ja toiminta, myönteisen palautteen antaminen, viihtyisä ja turvallinen ympäristö). Läheisyyden ja yhteenkuulumisen rohkaiseminen oli toinen ulottuvuus, johon liittyi sosiaalinen kanssakäyminen, huumori ja yhteinen nauru sekä vieraanvaraisuus omaisia kohtaan. Tutkimuksessa mukana olleet päivätoimintayksiköt kykenivät vastaamaan lievästi ja keskivaikeasti dementoituneiden asiakkaiden toiminnan tarpeisiin hyvin, mutta ympärivuorokautisissa yksiköissä tämä toteutui selvästi harvemmin. Ympärivuorokautisten yksiköiden välillä oli suuria eroja sekä asiakkaiden hyvinvoinnissa että heidän toiminnan tarpeisiinsa ja psykososiaalisiin tarpeisiinsa vastaamisessa. Erityisesti vaikeasti dementoituneiden asiakkaiden päivä koostui pääasiassa istuskelusta ilman muuta tekemistä lukuun ottamatta tilanteita, kun heidän fyysisiin tarpeisiinsa vastattiin. Käytännössä kaikki asiakkaat - olipa dementian vaikeusaste lievä, keskivaikea tai vaikea - hyötyivät paljon tai erittäin paljon laulutuokioista, ohjatusta liikunnasta ja muusta järjestetystä toiminnasta. Tätä toimintaa oli yhtä poikkeusta lukuun ottamatta hyvin vähän ympärivuorokautisissa yksiköissä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa lievästi, keskivaikeasti ja vaikeasti dementiaoireisten ihmisten 1) hyvinvoinnista ja 2) toiminnan tarpeisiin ja psykososiaalisiin tarpeisiin vastaamisesta heidän ollessaan palveluiden piirissä, 3) analysoida hyvinvoinnin ja toiminnan yhteyttä, 4) tutkia, millaista asiatonta kohtelua ilmeni ja 5) analysoida asiakkaan hyvinvointia tukevia dementiahoidon piirteitä. Tutkimus perustuu asiakkaiden systemaattiseen havainnointiin Dementia Care Mapping (DCM) -menetelmällä, johon yhdistettiin havainnointien laadullista kirjaamista. Mukana tutkimuksessa oli ympärivuorokautista hoitoa tarjoavia yksiköitä: kaksi dementiayksikköä, kaksi vanhainkodin sekaosastoa, terveyskeskuksen vuodeosasto sekä erikoissairaanhoidon psykogeriatrinen osasto. Lisäksi mukana oli kaksi dementiaan erikoistunutta osavuorokautista hoitoa tarjoavaa yksikköä eli ns. päivätoimintayksikköä. Yhteensä havainnointiin 85:tä asiakasta. Abstract: Daily encounters in dementia care : an observational study of care quality from the client's perspective. Sammandrag: Möten i demensvårdens vardag : en observationsstudie om vårdens kvalitet ur kundens synpunkt. Sammandrag: Möten i demensvårdens vardag : en obserationsstudie om vårdens kvalitet ur kundens synpunkt.
Vaihtoehtoinen nimi: Dementiahoidon laatu asiakkaan näkökulmasta -hanke
2 aktiivista tarjousta